Amazonas, saapuminen Callaoon

Kun menin aikoinani USA:aan, lupasin syödä hattuni, ellei ensimmäinen näkemäni lintu olisi jokin uusi laji itselleni. Säästin hattuni, sillä ensimmäinen lintu oli hopeatiira. Siellä oli myös ihan konkreettinen mahdollisuus nähdä esimerkiksi pulu, varpunen tai kottarainen.
No, kun tulin Peruun, mielessä kävi sama ajatus, mutten uskaltanut luvata mitään, on niitä puluja ja varpusia Perussakin. Olisin silti voittanut sillä näin ensimmäisen mustakondorin jo ennen kuin lentokone oli laskeutunut. Kondorit täyttävät sen ekologisen lokeron siellä kuin varislinnut vaikkapa Suomessa.
Callaon eli Liman lentokentästä oli varoiteltu. Eniten minua kuitenkin häiritsi jano. Minulta oli jäänyt yksi pikkuinen lappu täyttämättä ja jouduin jonon alkupäähän hakemaan sitä. Taksi oli sovittu hotellilta, joten vältyin pahamaineisilta taksien tarjoajilta. Niitä on kaikkialla lentokentän läheisyydessä, mutta ne olivat vähemmän aggressiivisia kuin mitä aluksi kuvittelin.

Koka-tee

Länsiperunkyyhky

Suomessa puoliso-vainaani, joka oli narkomaani sanoi, että "kun sinä sinne menet, niin muista koka, se on osa kulttuuria!" Törmäsin heti koka-teehen. Keitin sitä itselleni oikein paljon ja aamulla heräsin hirveässä krapulassa. Päätin ottaa kokan kanssa sen jälkeen iisisti. Minulla oli pelko, että mut jos ei heti raiskattaisi, niin ainakin ryöstettäisiin. Läheinen puisto kuitenkin näytti turvalliselta, joten lähdin pienelle kävelyretkelle. Kävin kaupassa, mutta ne möivät Inca-Colaa bulkkina. Hinnat olivat muutenkin yllättävän korkeat. Sain hotellilla pummittua itselleni Inca-Colaa. Se ei ole perin kaksisen makuista, sanotaanko, että sitä juo kerran erikoisuutena, mutta ei sitä jää suuremmin kaipaamaan. Yhdyn niihin näkemyksiin, että se maistuu purukumilta. Sen juttu kai on se, että se on tehty kamomillasta. Ulkosalla tallatessani näin myös banaanikerttulin. 

Tapasin retkiseurueeni. Nukuin yön ja heräsin aamulla kolmelta siihen, että puistossa juhlittiin. Lattaritapaan möykkää oli paljon ja aina soitetaan lattareita. Tosin ne paikalliset eivät pidä niitä minään lattareina, vaan ihan normimusiikkina. 

Aamullakin Callaon lentokenttä oli ihan pullollaan ihmisiä. Se johtuu siitä, että Peru on byrokraattinen ja keskusjohtoinen maa ja kaikki tärkeät asiat pitää hoitaa Limassa. 

Lentokoneessa tarjoiltiin Inca Colaa. Ai, että lentoemot olivat kauniita! 

Valokuvasin Andeja koneen ikkunasta

Amazonas, alkupuhe

Matkustin marraskuussa 2012 Perun Amazoniaan. Päätös nähdä Amazon oli kypsynyt jo lapsena. Amazonia on toinen maapallon jäljellä olevista koskemattomista metsäalueista. Amazoniassa kerrotaan olleen mystisen sacharunan. Se on kuin pohjoisamerikkalainen isojalka, vain häijympi versio siitä. Olin Kaliforniankin vuorilla etsiskellyt isojalkaa, koskaan löytämättä edes karvatupsua siitä. Minusta se, että jokin ei ole olemassa ei ole este sille, etteikö sitä voitaisi etsiä, kunhan tiedetään tarkkaan, mitä etsitään.

Lähtövalmisteluihin kuului hevisti rokotuksia ja silica-pusseja. Jälkimmäisiä tarvittiin pitämään kamera kuivana. Ei onnistunut. Sen lisäksi tankkasin päähäni etukäteen vuositolkulla Amazonian alueen eläimistöä. Senkään kanssa ei mennyt hyvin, vaan pää oli blanko koko ajan. Jotenkin ulkomailla unohtaa sen, että niin kuin täällä maakotka ei noki ruokaa torilla varisten kanssa ja toisaalta varpunen ei sirkuta Lapissa laavulla, niin myös siellä linnut ovat tarkalleen rajoitettuja tiettyyn elinympäristöönsä, joka ihmissilmään näyttää viidakolta, mutta joka on riukumetsää, tulvametsää tai terra-firmeä tai mangroverämettä tai tulvasaareketta. Sen lisäksi Amazonin pohjois -ja etelärannalla on oma linnustonsa. Näin lajeja on lähes tolkullinen määrä aina kussakin paikassa. Niinpä torillakaan ei varmasti Suomessa ole mustavaris tai korppi, vaan vaikkapa naakka tai varis.

Ötöistä en lukenut mitään. Jos lukee kaikista myrkkykäärmeistä, hämähäkeistä tai pistävistä hyönteisistä tai vaarallisista kaloista, niin kukaan ei koskaan lähde Amazoniaan, se on varma. Cracked.comin listaamista viidestä maailman iljettävimmästä ötöstä näin sillä reissulla neljä. Se viimeisin elää Aasiassa. Sitä paitsi, Amazonian hyönteisistä ei tunneta kuin pieni osa. Niinpä minua purivat hyönteiset, joiden olemassaoloa tiede ei tunne.

Lapsena lisäksi minulla oli kartta, jossa oli eri paikkojen sademäärät ja lämpötilat. Kaksi paikkaa omasi erityisen suuren kuvion, Bangladeshin Cherrapunji ja Perun Iquitos. Pitää käydä tietysti kokemassa maailman sateisimpiin kuuluva paikkakunta. Sademetsässä sataa, sen ei pitäisi olla yllätys kenellekään.

Mittakaava on myös osoittautunut hyödyllisiksi reissussa. Totesin kohdealueeni olevan noin vanhan Uudenmaan läänin kokoinen, kummallakin puolen virtaa. Suurimmaksi osaksi metsittynyt Uudenmaan lääni, eikä toisella puolella virtaa kulkenut edes tietä. Siellä ei myöskään juurikaan ollut edes sähköä.

Kun tämä on alkupuhe, niin pitää kertoa se alku, eli päästä itse matkaan. Tavarat koneeseen ja yö Pariisissa. Aamulla heräsin punarinnan tiksutteluun. Charles de Gaulle on maailman pahamaineisimpia lentokenttiä ja pelkäsin sitä ennakkoon. Kaikki kuitenkin sujui odotetusti ja olin Liman koneessa.

Kun taakse jäi Eurooppa, etsin paikkaani koneen tuolissa. Sekä karttanäyttö, että maisema alla näytti loputonta sinistä Atlanttia. Tuudittauduin uneen ja unohdin raukeudessa missä olin. Loputtoman ajan kuluttua katsoin väsyneesti karttanäytölle taas ties kuinka monennen kerran ja siellä olikin esillä Pienet Antillit. Tunnelmani sähköistyi heti. Koneesta katsellessa ulos näkyi valtavia ukkospilviä. Kun koneen korkeus oli kymmenessä kilometrissä, niin ukkospilvien ylin hattara oli vielä korkeammalla.
Alhaalla sitten näkyi, kuinka jotkut pilvet satoivat mereen. Mutta pian meri jo loppui hopeaiseen nauhaan ja loputtoman pitkään hiekkarantaan. Olin saapunut Brittiläisen Guyanan taivaalle, Etelä-Amerikkaan!

Amazoniaa hakataan kiihtyvällä vauhdilla. Kuva Iquitosista. 

Varsinais-Suomi, muutakin kuin Turku

Automuseo Suomusjärvellä. Museo itsessään oli kiinni, mutta mitä siitä, itse rakennus on varmasti kohteena mielenkiintoisempi kuin museo. 

Teijon kirkko. Varsinais-Suomessa näkee monenlaista kirkkoarkkitehtuuria. Teijon kirkko on kyllä omalaatuisimman näköinen. Se on Suomen pienin kivikirkko. 

Uhrilähde, Salainen. Vedellä sanotaan olevan parantava ominaisuus. Mene tiedä, houkutteli kuitenkin hörppäämään. 

Vanhan Härkätien maisemia Liedossa. Vanha linnavuori on ollut asuttuna pronssikaudelta lähtien. Näkymät sieltä ovat huikeat. 

Kuninkaanlähde. Vesi oli kyllä kuin jossain kuralätäkössä. 

Idyllinen Karinaisten puukirkko. 

Teijon kansallispuistoa korkkaamassa.