sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Amazonas, saapuminen Callaoon


Kun menin aikoinani USA:aan, lupasin syödä hattuni, ellei ensimmäinen näkemäni lintu olisi jokin uusi laji itselleni. Säästin hattuni, sillä ensimmäinen lintu oli hopeatiira. Siellä oli myös ihan konkreettinen mahdollisuus nähdä esimerkiksi pulu, varpunen tai kottarainen.
No, kun tulin Peruun, mielessä kävi sama ajatus, mutten uskaltanut luvata mitään, on niitä puluja ja varpusia Perussakin. Olisin silti voittanut sillä näin ensimmäisen mustakondorin jo ennen kuin lentokone oli laskeutunut. Kondorit täyttävät sen ekologisen lokeron siellä kuin varislinnut vaikkapa Suomessa.
Callaon eli Liman lentokentästä oli varoiteltu. Eniten minua kuitenkin häiritsi jano. Minulta oli jäänyt yksi pikkuinen lappu täyttämättä ja jouduin jonon alkupäähän hakemaan sitä. Taksi oli sovittu hotellilta, joten vältyin pahamaineisilta taksien tarjoajilta. Niitä on kaikkialla lentokentän läheisyydessä, mutta ne olivat vähemmän aggressiivisia kuin mitä aluksi kuvittelin.
Koka-tee

Länsiperunkyyhky

Suomessa puoliso-vainaani, joka oli narkomaani sanoi, että "kun sinä sinne menet, niin muista koka, se on osa kulttuuria!" Törmäsin heti koka-teehen. Keitin sitä itselleni oikein paljon ja aamulla heräsin hirveässä krapulassa. Päätin ottaa kokan kanssa sen jälkeen iisisti. Minulla oli pelko, että mut jos ei heti raiskattaisi, niin ainakin ryöstettäisiin. Läheinen puisto kuitenkin näytti turvalliselta, joten lähdin pienelle kävelyretkelle. Kävin kaupassa, mutta ne möivät Inca-Colaa bulkkina. Hinnat olivat muutenkin yllättävän korkeat. Sain hotellilla pummittua itselleni Inca-Colaa. Se ei ole perin kaksisen makuista, sanotaanko, että sitä juo kerran erikoisuutena, mutta ei sitä jää suuremmin kaipaamaan. Yhdyn niihin näkemyksiin, että se maistuu purukumilta. Sen juttu kai on se, että se on tehty kamomillasta. Ulkosalla tallatessani näin myös banaanikerttulin. 
Tapasin retkiseurueeni. Nukuin yön ja heräsin aamulla kolmelta siihen, että puistossa juhlittiin. Lattaritapaan möykkää oli paljon ja aina soitetaan lattareita. Tosin ne paikalliset eivät pidä niitä minään lattareina, vaan ihan normimusiikkina. 
Aamullakin Callaon lentokenttä oli ihan pullollaan ihmisiä. Se johtuu siitä, että Peru on byrokraattinen ja keskusjohtoinen maa ja kaikki tärkeät asiat pitää hoitaa Limassa. 
Lentokoneessa tarjoiltiin Inca Colaa. Ai, että lentoemot olivat kauniita! 
Valokuvasin Andeja koneen ikkunasta

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti